Näiden aurinkoisten välipalojen syömisen keksi ensimmäisenä Peikko, joka opetti tavan Nemolle. Jos lenkin varrelle osuu tämän kasvin kasvualuetta, korvissa soi naps - naps - naps.... ja silmän verkkokalvolle piirtyy kaksi perässä vedettävää voikukanleikkuria. Ohikulkijat varmaan ajattelevat koirien saavan liian vähän ruokaa, kun raukkojen pitää vetää voikukkaa napansa täyteen. Vai ovatkohan ne saaneet tarpeekseen lihansyönnistä ja päättivät siirtyä kasvisruokavalioon? Liha tosin maistuu kuten ennenkin, kupit imuroidaan tyhjiksi ja vielä maistuisi muutama annos lisääkin jos palvelu vaan pelaisi.
Tähän aikaan vuodesta läheiseltä lammelta löytyy myös toista poikien superherkkua: sorsan kakkaa. Se on vihreää ja näyttää maistuvan oikein hyvältä. Yök! Nuo valloittavan herkulliset kasat vetävät näitä kaikkiruokaisia whippettejä puoleensa metrien päästä ja taluttajan pitkänäköisyyttä tarvitaan jos aikomuksena on estää kaiken sorsankakan muonaaminen lenkkipolun varrelta.
Kesän kohokohtiin kuuluu kuitenkin väistämättä vossikan jälkeensä jättämät hevosenlantaläjät, joita hyvän tuurin sattuessa saattaa löytyä jopa keskeltä tietä. Poikien harmiksi emme ole vielä tänä kesänä sattuneet vossikan kulkureitille tai kuljettaja on ehtinyt siivota hevosen jäljet pois.
Läjiä odotellessa,
Nemo ja Peikko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti