Kesäkuun ensimmäinen viikko

Tämä viikko on ollut koirien osalta suhteellisen vilkas; olen ollut kotona ja on ollut aikaa lenkkeillä ja puuhastella kaikenlaista arjesta poikkeavaa. Tiistaina huristeltiin autolla metsään sääskien syötäväksi. Kokoonpanossa oli tällä kertaa minä, Peikko, Peppi ja Pepin emäntä. Kyllä Kuopiossa on mukavia lenkkeilymaastoja ja ihania maisemia! Harmi vaan, kun suurin osa ei ole aivan kävelymatkan päässä.

Yritin ottaa lenkillä ahkerasti kuvia, mutta ei noita voi kyllä onnistuneiksi sanoa. Seuraavalla kerralla voisi muistaa ottaa sääskimyrkkyä mukaan niin pystyy hieman pysähtymään tulematta syödyksi. Saisi sitä kameraa vähän säädettyä.

















Peikko spiidaa niin lujaa ettei kamera ehdi mukaan. Peppi väistää moista hurjastelijaa.

















Aivan ihanat lenkkimaisemat!

















Torstaina kävin Nemon kanssa taas koirakoulussa. Matkan varrella koulutuspaikalle on kaksi taloa, joiden pihalla haukkuu yleensä aina koira. Nemo tietenkin räjähtää näille joka kerta, joskus ollaan tosin päästy ihan suhteellisen nätisti ohikin. Tällä kerralla Kari tuli vastaan jo ennen taloja : oli ajatellut, että olisi hyvä nähdä miten Nemo ohitustilanteessa käyttäytyy. Toisen talon koira olikin omistajineen tien varressa, joten saatiin hyvää harjoitusta. No, aloin ohittamaan koiraa Nemon kanssa ja rähinäksihän se meinasi mennä. Kari otti ohjat käsiinsä ja ohitti koiran Nemon kanssa uudelleen. Se oli aivan mahtavaa katsottavaa! Tajusin, että olen itse antanut mennä tuijottelun liian pitkälle, jolloin rähinä on ehtinyt alkaa. Kari otti aivan erilaisen kontaktin Nemoon ja kehui ja syötti lihapullia kun meni hyvin. Jos se tuijotti toista koiraa, tiukka EI! ja jälleen kehuja kun mennään nätisti.

Alan olla kyllä kokonaan positiivisen vahvistuksen kannattaja. Ainakaan Nemon kohdalla asenne, että "sen pitää tietää, kuka on pomo" tai "kunnolla komenna niin kyllä se uskoo", puhumattakaan kolinapurkeista, ei johda kuin huonompaan tulokseen. Koska Nemo rähjää muille koirille epävarmuuttaan, haluan saada sen suhtautumaan muihin koiriin positiivisesti ja luottamaan siihen, että minä hoidan tilanteen. Joskus se jo katsookin minua, kun lähistölle tulee koira, ikään kuin kysyäkseen: "Tuolla on koira, saako namia?".



















Takaisin tultiin metsän kautta. Nemossa alkaa jo väsymys painaa (kuva on taattua kännykkäkameralaatua).

Muuten koulutuskerralla käytiin normaaleja perustottelevaisuusasioita: paikallaanoloa, luoksetuloa ja seisomista. Nemo oikein nauttii kun se saa käyttää päätään. Oli ihanaa päästä taas pitkästä aikaa tekemään Nemon kanssa yhdessä jotain, useimmiten kun tulee käytyä Peikon kanssa treenaamassa tai kisoissa. Pitää ruveta antamaan Nemolle enemmän kaksinkeskeistä aikaa, se kun nauttii siitä ihan silminnähden.

Perjantaina kävin Peikon kanssa Sorsasalossa juoksusuoralla muistuttelemassa mieleen kopista lähtöä. Hyvin lähti! Ilmoitin Peikon Tampereelle 280 m sijoituslähtöön ensi viikon lauantaille, saa nähdä miten ensimmäinen ratalähtö sujuu. Jännää!