1+1 = 2 x 50 km/h

Torstaina lähdettiin koko porukan voimin Puijolle. Tarkoitus oli katsella Karin kanssa Nemon ja Peikon käyttäytymistä laumana ja opetella vaikuttamaan siihen. Lähinnä ongelmana on ollut se, että Nemo kuumuu sekunnissa kun vauhti kiihtyy: Peikko ei aina uskalla juosta, koska tietää saavansa Nemon hetkessä niskaansa. Lisäksi tuntuu, että kummaltakin lähtee kuulo jos kaveri on mukana.

Sen pidemmittä jaarittelematta, oli aivan ihanaa! Pojat saivat juosta vapaana ja samalla harjoiteltiin kiusaamisen estämistä sekä tehtiin joitain perusharjoituksia. Kummatkin kuuntelivat käskyjä todella hyvin ja olivat aivan tohkeissaan (tottelivatko ne minua vai taskussa olleita lihapullia?). Kuulo ei tosin taida pelata yhtä hyvin kotikonnuilla, jossa häiriötekijöitä on ainakin miljoona enemmän kuin tuolla huitsin nevadassa, mutta kyllähän se lämmitti silti sydäntä. Kotiin talutettiin onnelliset ja väsyneet koirat.

Tässä lähistöllä asuu ainakin pari hullua pupua. Sellaisia turhankin kesyjä ja elämäänsä kyllästyneitä, ainakin käyttäytymisestä päätellen. Onneksi koirat ovat olleet kiinni näinä mukavina kohtaamisen hetkinä.



















Eilen bongattiin hullu citypupu. Niin hullu en kuitenkaan ollut, että olisin kaivanut kameran esille pupun vielä hilluessa muutaman metrin päässä. Kuvia niistä olisi kyllä mukava saada. Voi olla, että tarvitsen kuitenkin jatkossakin molemmat kädet lähes 40 whippetkilon pitelemiseen.




















Tämä pupu on Nemon lempparia, eikä siihen törmääminen haittaa minuakaan yhtään. Kulkee laukussa ja lentää pitkälle. Oikein kätevä nemonväsytyspupu.