Nemo tuhosi pentuna pari sohvaa, meikkejä ja kaikkea muuta kivaa. Askartelu kuitenkin loppui muistaakseni joskus 8 kuukauden iässä. Se oli mukavaa: kotiin tullessa mieli lepäsi ja kaikki oli kuten sen jätitkin. No. Sitten tuli Peikko. Peikko tuhosi meiltä pari sohvaa (onneksi nämä kaikki sohvat ovat olleet käytettyjä), piilolinssejä, tuolin jalkoja, tyynyjä, tietokoneen hiiren sekä kaikkea muuta pientä. Ei siinä mitään, pennulla on paljon virtaa ja johonkin se on kanavoitava. Tuhoaminen ei kuitenkaan loppunut ja nykyään minua odottaa kotiin tullessa jotain silputtua.
Syyllinen on Peikko, sataprosenttisen varmasti. Niin monesti syötyä tavaraa on tursunnut juuri tämän mustan makkaran takapuolesta ulos. Mitä tehdä? On ehdotettu niin häkkiin sulkemista, huomioimattomuutta, lähtemisen harjoittelua, avainten kilistelyä, takin päälle ja pois pukemista...koulukuntia on monia. On kuitenkin vaikeaa tietää, mikä juuri Peikolle toimii ja mikä vain pahentaa asiaa. Kun keksisi miten sen saisi tajuamaan, että takaisin tullaan ja sohvalla on pehmeitä tyynyjä, joihin nojaillen päivä menee varmasti varsin nopeasti.
Pojat poseerasivat nätisti pyydettäessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti