Tänään otin Nemon kanssa taas laatuaikaa ja käveltiin aurinkoisessa kevätsäässä Puijolle koirakouluttajan oppiin. Ilma oli mitä parhain ja Nemo oli äärimmäisen onnellisen oloinen saadessaan nuuhkia uusia tuoksuja.
Tänään harjoiteltiin samoja asioita kuin viimeksi, ja settiin lisättiin sivulla istuminen sekä maahan -komento (ilman ääntä). Kyllä oli naurussa pitelemistä, kun Kari yritti saada Nemoa istumaan vasemmalle sivulleen. Nemo yritti kaikin tavoin välttää istumista ja keskittyi enemmänkin venyttämään kaulaansa, jotta saisi makupalan. Siinä olisi ollut valokuvan paikka!
Nemon keskittymiskyky ei ole oikein omiaan tällaiseen tottelevaisuustoimintaan, vaan ympäristön hajut ottivat voiton useaan otteeseen. Miksi kuunnella, jos on parempaakin tekemistä? Onko pakko jos ei taho? Huolimatta muutamista kuurouskohtauksista Nemo teki kaiken todella hienosti ja sain olla ylpeä siitä. Lisäksi minä opin paljon kommunikoinnista koiran kanssa.
Oli kyllä aivan mahtavaa saada viettää aikaa Nemon kanssa kahdestaan. Ensi kerralla pitää ottaa kamera matkaan jos sää sallii, niin saa jotain kuvamuistoja tallennettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti