Talvi: puolesta ja vastaan

Kun suunnistaa kahden koiran kanssa pieniä polkuja lumikinosten keskellä päivästä toiseen, talvi alkaa kyllästyttää. Tässä muutamia mielipiteitä talvea vastaan sekä talven puolesta:

VASTAAN:

Aina on joko liukasta, muhkuraista, kylmää tai loskaista. Lunta on joko liikaa, liian vähän tai se on väärässä paikassa. Peikon kuonon päässä lumi näyttää kyllä kivalta.

Todennäköisesti juuri se koira, jota Nemo vihaa sydämensä pohjasta tulee vastaan sillä pienellä kinttupolulla, josta ei ole ulospääsyä.

Pakkaspäivinä pienet palelevat whippetit säntäilevät kylmissään sinne sun tänne, mutta pissoja ehtii aina lipittää, vaikka pakkasta olisi -25 astetta. Ja kun toinen tekee tarpeitaan, on toisella aina kiire johonkin.

Ihmisiä on liikaa rajalliseen tilaan nähden. Lisäksi ne kulkevat suksilla ja pulkilla. Nämä kulkuneuvot vaativat ulkoiluttajalta erityistä huomiota. Kun koirat on siirretty hienosti kävelytien reunaan pyöräilijää varten, jupisee pyöräilijä kolmikon seisovan keskellä tietä.

Joka paikassa missä kesällä lenkkeiltiin, on nyt latuja. Jäällä on vettä, eikä sielläkään ole mukava olla. Lenkkeilypaikat ovat vähissä.

Sormet paleltuu kakkoja kerätessä.

PUOLESTA:

Kakka ei tartu kengänpohjaan. Peikon lempparia, eli pakastekakkaa on laajalti saatavilla. Tämä tosin luetaan ulkoiluttajan mielestä myös talven huonoihin puoliin.

Lumessa on kiva juosta, tosin jokin raja siinäkin sentään. Peikko juoksee lumihankeen vain, jos siellä on jotain äärimmäisen ihanaa, kuten kakkaa, oksia tai mäyräkoiran kuoret. Tai jos siellä suunnalla on orava. Tai lintuja. Tai pupu.

Lumen alta on kiva kaivella jäniksen papanoita (tämä koskee ainoastaan koirien toimintaa).



Talvella on siis parempi kaivautua vällyjen väliin