Saaneen ihan näin aluksi viitata edellisen kirjoitukseni kohtaan "-- b) sen alta löytyy kivoja hajuja ja pientä naposteltavaa--". Päivälenkki meni todellakin ihan muonailuksi ja en oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun kumpikin tuntui löytävän jotain märehdittävää muutaman metrin välein.
Tässä meidän tämänpäiväisen päivälenkin kulku noin suurinpiirtein:
Muonapysäkki nro 1.
Nemo löytää puun juurelta jotain kaukaisesti pitsalta näyttävää. En ehdi suutani aukaista ennen kuin on jo myöhäistä.
Muonapysäkki nro 2.
Peikko löytää vastustamattoman ihanan kakkapökäleen tien varrelta. Jälleen, koiran suu käy nopeammin kuin lenkittäjän ajatus eikä kakan kaivaminen suusta houkuta. Tässä on yksi syy, minkä takia keräämättömät kakat nostattavat minulla verenpainetta - ne tuppaavat päätymään Peikon suuhun. Jostain syystä tämä ongelmaa ei oikeastaan ole kesällä, koska silloin koirankakkoja ei loju ympäriinsä.
Muonapysäkki nro 3.
Nemo syöksyy pensaaseen ja tulee takaisin suussaan jotain oranssia, ehkä. Tähän mennessä olemme ulkoilleet noin 300-400 metriä.
Muonapysäkki nro 4.
Peikko löytää lumen alta purkan. En ehdi tehdä mitään.
Muonapysäkki nro 5.
Nemo löytää mädän omenan. En ehdi tehdä mitään.
Muonapysäkki nro 6.
Peikko löytää jotain sämpylän näköistä. Tämän ehdin onneksi huomata ja Peikko pulauttaa möntin suustaan.
Muonapysäkki nro 7.
Nemo maiskuttaa suussaan jotain, enkä jaksa enää edes vaivautua katsomaan mitä siellä on. Nemolla ei ole tapana totella käskyjä jos sillä on suussaan ns. luvattomia herkkuja ja lisäksi se nielaisee heti jos yritän ottaa siltä herkun suusta pois. Kälmi koira.
Muonapysäkki nro 8.
Kummatkin poimivat ruusunmarjoja pensaasta. Tämä on meillä sallittu, joten no worries.
Unohdin todennäköisesti joitain muonauksia, mutta eiköhän tässä ole riittävästi informaatiota siitä, miten kaikkiruokaisia nämä meidän huushollin whippetit ovat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti