Puhurin Kerrykeeferry, eli perheen kesken Keri, Keppu, Kepsutti jne. oli ihana whippet ja mieleen ovat jääneet etenkin ne lukuisat yhteiset päiväunet ja se, miten se juoksi talon ympäri kuolleella (saattoi olla eläväkin) hiirellä leikkien. Kun Kerin kuonon päälle asetti juustosiivun, heitti se sen ilmaan ja otti kopin. Vanhemmiten se tosin laiskistui sen verran, että se tipautti sen vain lattialle ja söi siitä. Keri oli myös sen verran fiksu, että se avasi sohvatyynyjen vetoketjut ja purki sohvan täytteet sitä kautta - mitä sitä nyt turhaan energiaa tuhlaamaan.
Tässä kuvia vuosien varrelta.
Keri pentuna - tietenkin vesisängyssä.
Keri Muoniossa vuonna 1988
En voisi kuvitellakaan omistavani muita koiria kuin whippetejä. Ne vaan on niin parhaita.
Olen täysin samaa mieltä!
VastaaPoista