Kaunis lettipää.
Kauhukuvat whipgaaneista mielessä lähdimme jatkamaan treffejä hihnalenkin merkeissä. Oli mukavaa saada vähän vaihtelua lenkkeilymaisemiin ja kuluttaa asfalttia toisella puolen kaupunkia. Näin alkusyksystä maisemat alkavat muuttua ja ilmakin on jo siedettävän viileä.
Lenkillä vastaan tuli nainen pienen terrierin kanssa. No, siinä jotain juteltiin ja koirat saivat haistella toisiaan. Sitten tämä nainen sanoo: "Tälle on tullu viime aikoina ihan ihme tapa - se ei siedä toisia uroksia ollenkaan jos narttuja on paikalla vaan tikkaa suoraan kiinni". WTF? (Teinien ilmaisutapa tässä tilanteessa sallittakoon). Kiva että päästit sen haistelemaan tätä minun urostani kun tässä vieressä on tämä narttu. Voi pyhä yksinkertaisuus. Pyysin Peikon aika äkkiä kauemmas tästä parivaljakosta...
Nemo näytti tänään Pavlovin teorian toimivan ja todisti ehdollistuneensa erään taloon ranskalaisiin parvekkeisiin. Nämä parvekkeet saavat aikaan karvojen pystyyn nousemisen ja epävarman/agressiivisen reaktion. Talossa asuu terrieri joka on usein päivystämässä (räksyttämässä) ranskalaisen parvekkeen "kaltereiden" takana. Talo on lähes joka päivä meidän lenkin varrella. Ensimmäisiä kertoja kun tämä terrieri räksytti parvekkeella, Nemo vastasi vain ehkä joka toinen kerta. Joka toinen kerta taas päästiin lihapullien avulla nätisti ohi. En muista mitä siinä välillä tapahtui, mutta nykyään jo talon näkeminen nostaa Nemon karvat pystyyn. Ja jos siellä on koira, sille rähjätään. Mutta jos ei ole, niin rauha on maassa.
Mutta tänään Nemo rähjäsi tyhjälle parvekkeelle. Tarkistin parvekkeet kahteen kertaan läpi, mutta en kertakaikkiaan nähnyt siellä ketään. Nemo rähjäsi siis täysin varmuuden vuoksi tai vanhasta tottumuksesta. Ei kiva. Seuraavilla kerroilla varustaudun pussillisella lihapullia tai jotain superhyperherkkua. Saas nähdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti