

Nemo kulki ihmisten perässä aina sinne missä tapahtui, eikä malttanut kovinkaan monesti asettua aloilleen. Välillä oli kuitenkin pakko pysähtyä - tietenkin paikkaan mistä näki kaikkialle.

Peikko kävi retkillään ja hävisi välillä näkyvistä. Hmmm, missähän Peikko? Peikkoooo!

Löytyi...

Nemolla on parhaat ilmeet.

Ja korvat.


Kyllä meidän on pakko joskus muuttaa maalle!
Olipa hyvä, että Eija kommentoi naamakirjassa sinun blogista. Joskus kävinkin täällä lueskelemassa, mutta nyt on ollut taukoa. Ihania tarinoita ja kuvia! Peikko piilossa on kyllä hauska :D Ja kyllä teidän pittää sinne maalle päästä muuttamaan...
VastaaPoistaKiva että kävit, tervetuloa uudestaan :) Ja eiköhän me joskus sinne maalle päästä jos tämä maallemuuttojatalokuume ei tästä ota laantuakseen. Voi olla että syksyllä pimeän tullessa vähän helpottaa...
VastaaPoista