Nemo 4 vee

Neljä vuotta sitten joulupäivänä sain viestin, jonka jälkeen alkoi armoton odotus. Meille tulisi pieni sininen whippet. Sen pienen nimeksi tuli Nemo, joka täyttää tänään kokonaiset neljä vuotta. Siispä kirjoitan synttäreiden kunniaksi vähän Nemofaktaa.

Ihmiset ovat Nemolle tärkeitä ja kotona se on siellä missä ihmisetkin.

Nemo pelkää ilotulituksia.

Nemolla on kova ääni, jota se tykkää käyttää mielipiteidensä ilmaisuun. Se osaa laulaa ja sanoa piip-piip-piip kun se haluaa jotain.

Nemo kiihtyy sekunnissa nollasta sataan.

Nemon korvista näkee jo kaukaa, mitä sillä on mielessä. Pystykorvaisella Nemolla on näkökentässään jotain huisin jännää (tai ärsyttävää) ja ruusukorvat ovat esillä vain erikoistapauksissa, kuten kerjättäessä jotain huippuherkkua, esim. omenaa, porkkanaa tai kalaa.

Nemo osaa nukkua tosi pienellä kiepillä.

Nemo rakastaa pehmoleluja ja on vanhemmiten jättänyt niiden suolistamisen vähemmälle. Nykyään se tyytyy kantelemaan niitä ympäriinsä ja pikkuisen ravistelemaan. Paitsi jos Peikko kutsuu vetoleikkiin. Se on pehmolelun menoa se.

Nemo on välillä vähän tosikko.

Olen antanut Nemolle "lempinimen" Tupakki-Erkki (älkää kysykö mistä tuon keksin), koska sillä on tapana kaivaa tupakintumppeja maasta/hangen alta ja pyöriä tumpin kohdalla pylly pystyssä tohkeissaan. Minä tietenkin aina oikein yllytän sitä kun se on niin hauskan näköistä... En tiedä miksi se tekee noin, mutta tuota tapahtuu sekä tupakin- että sikarintumppien kohdalla (ei kaikkien) ja yhdelle sikaria polttavalle sedällekin se alkoi pyörimään.

Nemo kuulee kaukaa kun läskipullapussia avataan - jo pakastimen ovea aukaistessa.

Nemo haukkuu ovikellolle ja postimiehelle. Ja oraville. Joskus myös pelottaville ihmisille.

Nemo on ihana.

(Nemon kuvan on muokannut Elina)