Linja-autoilin Peikon kanssa tänään eläinlääkärille joukkosilmäpeilaukseen. Tuloksena terveet silmät, mistä olen oikein iloinen. Peikon isällä kun todettiin lasiaisen rappeuma alkuvuodesta, niin oli hyvä tarkistaa pojankin silmät. Samalla reissulla käytiin kyläilemässä Bambin ja Jasson luona. Tulipa taas todettua Peikon intohimoinen rakkaus Bambiin: kielloista huolimatta suunta oli jatkuvasti Bambia astumaan, eivätkä rakkaudenosoitukset meinanneet loppua millään. Onneksi Jasso kiinnosti vain ihan siveellisessä mielessä. Juoksemaankin koirat pääsivät ja kaiken tohinan jälkeen kotona on maannut väsynyt koira.
Itseasiassa väsyneitä koiria on ollut kaksi, koska Peikon ollessa naisissa Nemo pääsi lenkkeilemään torin liepeille ihmisvilinään ja joulunalushulinaan. Pistäytyipä se isännän kanssa Levykauppa Äx:sässäkin hengailemassa musiikinystävien kanssa. Toisaalta on hyvä, että tori on tuossa melkein vieressä, koska siellä saa koirat väsytettyä aika nopeasti. On uusia tuoksuja, lihapiirakan palasia, jouluvaloja, näyteikkunoita, omituisia ääniä ja kaikkea mitä nyt kaupungin keskustassa yleensä on.
Nemon korvat ovat jo paljon paremmat ja se on silmin nähden helpottunut. Se on opettanut minulle uuden tempun: kun yöllä kuuluu piip-piip niin on parempi nostaa sitä peittoa aika nopsaan, koska Nemoa palelee. Minusta on mukavaa, että koirat ovat alkaneet nukkua peiton alla, koska muuten öisin olisi kylmä. On hyvä kun on tuollaiset ruoalla, liikunnalla ja huomiolla toimivat kuumavesipullot. Suosittelen lämpimästi.
ps. Kamera on talvilevolla, on niin pimeää etten jaksa säätää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti