Sunnuntaikävelyä

On olemassa huonoja ja hyviä lenkkejä. Ei makkaroita, vaan niitä joiden aikana koirat viedään ulkoilemaan.

Huonoilla lenkeillä koirat vetävät hihnassa, eivätkä kuuntele tai kuule mitään. Nemo vetää tien oikeaan reunaan ja Peikko vasempaan ja ihmisiä pyöräilee, kävelee ja hölkkää joka puolella. Oma pinna on ihan liian kireällä. On liukasta ja ruuhkaista. Kakkapussit loppuvat kesken. Koirat kaivavat hangesta milloin pitsaa, milloin leivänkänttyjä. Huonoilla lenkeillä ajattelen olevani maailman huonoin koiranomistaja, joka ei osaa opettaa koirille mitään.

Hyvillä lenkeillä koirat kulkevat kuonot maassa rauhassa kuljeskellen, ihmisiä ei näy missään ja sataa lunta. On rauhallista. Nemo ottaa kontaktia ja Peikollakin on korvat. Lenkin jälkeen sekä koirat että ulkoiluttaja ovat rentoutuneita. Tämän päivän aamulenkki oli oikein mainio esimerkki hyvästä lenkistä: ulos lähdettiin jo valmiiksi hyvällä mielellä ja koirien meno oli rauhallista. Ja mikä parasta, muita ulkoilijoita ei montaa näkynyt - ihanaa!