Kulmansyöjäkone siirtyi tänään makuuhuoneen puolelle.
Viisi minuuttia lähikaupassa ja yöpöydän yksi kulma löytyi pyöristettynä. Ilmeisesti olohuoneen etikkachiliseoksella kuorrutetut kulmat eivät kelvanneet. Taidan leipoa saman seoksen yöpöydän kulmaan myös.
En arvosta kyllä näitä tuhoja ollenkaan. Peikon pitäisi olla jo aikuinen, enkä ymmärrä miksi se ahdistuu yksinolosta niin kovasti. Pitää alkaa taas harjoitella. Silti - aina kun tulen kotiin avaan oven hyvin varovaisesti: mitä tällä kertaa? Olisi mukavaa jos kotiin voisi ostaa joskus huonekaluja ja tietää niiden olevan turvassa. Hermot alkavat olla jo äärimmilleen kiristetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti