Ulkona näyttää jo tyystin erilaiselta kuin näissä kuvissa ja minä odotan jo seuraavaa kevättä ja kesää. Jospa sitä eläisi taas nämä pari muuta vuodenaikaa ensin. Kyllä syksyinen metsä helteet voittaa, jaksaa liikkua ja on niin kaunista. Nämä meidän lenkkimaastot tuovat minulle mieleen satumetsän, on vehreää, ylä- ja alamäkeä, varjoisia kujia ja virtaavia puroja. Ehkäpä kamera matkaa sinne jokin kerta mukaan.
Tämän kesän aikana on tullut entistäkin selvemmäksi, että Nemon paikka on maalla. Tai ainakin omakotitalossa. Se niin silminnähden nauttii siitä, että se voi kulkea ulos ja sisään ja tohottaa kaikessa mukana. Se on Osallistuja.
 |
| Tähän voi sitten tiputtaa ne ylimääräset herkut. |
 |
| Peikko odottelee herkkuja lämpimässä. |
 |
| Pojat löysivät myös suuren sienisaaliin. Ihmisten avustuksella tosin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti